Kävi ilmeiseksi, että fillarin rakentaminen lopputyönä on liian vaativa projekti (ainakin kun on tällainen nipo asiakas ;-) ). Mutta ei hätiä mitiä, sovimme, että Veronica ja Nena pohtivat lopputyön näkökulman uusiksi ja minä etsin fillarin rakentajan.
Eilen siis marssin kotikaupungistani löytyvään, fillaripiireissä hyvinkin tunnettuun Chebiciin (lausutaan muuten [kebitshi] ja tulee italiankielisestä huudahduksesta "Che bici!" eli "Mikä fillari!") ja löysin sieltä todellisen Pron eli Vesa Rauttun. Vesalla on vuosikymmenien kokemus fillaroinnista, fillarirakennuksesta ja myös pyörien muokkauksesta liikuntavammaisten tarpeisiin.
Eilen ei ollut aikaa käydä kuin projektin peruslähtökohdat, minun rajoitteeni ja tähän astisen ajatustyön tulokset pikaisesti läpi, jotta Vesakin saa rattaat päässä pyörimään oikeaan suuntaan ja ideoinnin vauhtiin. Lauantaiaamuna pääsemme sitten oikeasti mittailemaan, testailemaan ja suunnittelemaan. Maltan tuskin odottaa! Jännempää kuin joulukalenterin avaaminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit, ideat ja parannusehdotukset ovat tervetulleita!