sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ja mitäs minä sillä sitten tekisin

Mieheni ja minä olemme aina tykänneet tehdä pieniä kävelyretkiä. Pelkillä kävelyillä reviiri jää kuitenkin melko pieneksi, ellei sitten ensin aja autolla johonkin ja lähde retkelle sieltä. Toinen ongelma on se, että jos proteesi hiertää tai tyngässä on muuten vaan joku tulehdus - niinkuin kesähelteillä usein on -  ylimääräisiä kävelyjä ei huvita harrastaa. 

Fillarilla pääsisi suht' helposti vähän kauemmaksi kotiovelta ja saisi laajennettua reviiriä. Aina parempi, jos saa lastattua sen fillarin autoon ja lähdettyä retkelle vielä kauemmaksi, jos kotinurkat käyvät liian tutuiksi.  

Työmatkani ei ole kuin vaivaiset 5 kilometriä, joten senkin voisi vuoden lämpimämmällä puoliskolla taittaa auton sijaan pyörällä ainakin joskus. Sähköavusteisuudesta huolimatta fillarilla taitetun työmatkan hiilijalanjälki olisi aika paljon pienempi kuin autoillun. Mieheni tosin muistutti, että minun pitää työmatkalla myös hakea tyttäremme tarhasta, joten lastenistuinkin olisi toivelistalla. Tai sitten täytyy työmatkafillaroinnissa odottaa siihen asti, että lapsi jaksaa itse fillaroida tarhasta kotiin.   

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on kuntoiluaspekti. Toivon, että painon saaminen pois polvien päältä auttaisi pitämään tynkien ihon ehjänä ja pyöräilystä tulisi varteenotettava kuntoilu- ja ulkoiluvaihtoehto silloin, kun kävelyretket eivät ole mahdollisia tai muuten vain huvita. Se tietenkin edellyttää, että sähköavusteisuuden astetta voi säätää päivän kunnon mukaisesti ja että ajoasento on sellainen, ettei se aiheuta muita ongelmia.

Kaikki nämä toiveet asettavat tietenkin erinäisiä vaatimuksia fillarille, kuten

  • kuljetus joko fillaritelineessä tai auton takakontissa
  • lastenistuin
  • sähköavusteisuuden säätömahdollisuus
  • oikea ergonomia.
Lisäksi pyörän pitäisi tietenkin olla turvallinen, hyvännäköinen ja edullinen. Voi olla, että matkan varrella jostain on pakko tinkiä, mutta aina pitää tähdätä täydelliseen lopputulokseen!
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Aikataulusta


Tältä vuodelta pyöräilykausi alkaa olla ohi, mutta tavoitteenamme on, että pyöräni olisi valmis hyvissä ajoin ennen ensi kesää. Tässä poimintoja Veronican ja Nenan lopputyön ideapaperissa esitetystä aikataulusta (hieman muokattuina):

10/2014         Alustava yhteydenotto potentiaalisiin yhteistyöyrityksiin
11/2014         Toimintakyvyn arviointi ja analyysi
10-12/2014    Pyörä- ja komponenttivaihtoehtojen haarukointi
01-02/2015    Valintojen tekeminen / pyörän ja komponenttien hankinta
02-03/2015    Muutostöiden toteutus
04-05/2015    Koekäyttöä
05/2015         Viimeistelytyöt
06/2015 ->     Iloinen käyttäjä!  ;-)

Tällä lähdetään liikkeelle. Saa nähdä miten aikataulu pitää.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Fillarille-projekti polkaistu käyntiin!

Fillarille-projektin tarkoituksena on siis saada minulle soveltuva polkupyörä. Ihan tarkkaan emme vielä tiedä, millainen, mutta tässä vaiheessa projektia emme ole sulkeneet oikeastaan mitään vaihtoehtoja pois. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, joten aloituspisteeksi otettiin sähköavusteinen kolmipyörä. 

Niinpä viime perjantaina Nena, Veronica, mieheni ja minä sitten kävimme tutustumassa sähköpyörätarjontaan Electrobiken liikkeessä Helsingissä. Siellä kun oli luonnossa kokeiltavissa pariakin sorttia kolmipyöräisiä ja sen lisäksi tietenkin kaksipyöräisiä ja pelkkiä sähköistyssarjoja. Ja tietenkin valtavasti alaan liittyvää tietoa, jota meille auliisti jakoi Jami Jokinen (firman omistaja).

Sattumalta liikkeessä oli myös Erik Nybo, Bemböle Källar Verkstadin omistaja, jolla on paljon kokemusta paitsi polkupyörien huollosta ja rakentelusta, myös kustomoitujen pyörien rakentamisesta. Ja mikä parasta, myös vammaisille. Lisäksi hänellä oli paljon kokemusta ja näkemystä itse fillaroinnista, mitä taas ainakaan minulla ei ole (mikä yllätys...). 

Meillä oli erittäin inspiroiva puolitoistatuntinen, kun ideoimme, pohdimme hyviä ja huonoja puolia ja yritimme imeä Erikistä ja Jamista mahdollisimman paljon tietoa irti. Onneksi saimme luvan olla yhteydessä heihin myös jatkossa, jos ja kun kaipaamme tietoa ja mielipiteitä valituista ratkaisuista.

Electrobike-visiitin jälkeen olin aivan innoissani. Toisaalta ainakin minulle kävi myös selväksi, että
  1. fillaroinnin alkuun pääsee periaatteessa pienillä kustannuksilla, mutta varusteissa ja hifistelyssä vain taivas on rajana
  2. tässä vaiheessa ei todellakaan kannata sulkea mitään vaihtoehtoa pois vaan tutkia sekä 2-pyöräisiä apupyörällisiä että 3-pyöräisiä, valmiita ja itserakennettuja vaihtoehtoja
  3. jos kerran pyörää lähdetään tekemään, lähtökohdaksi kannattaa ottaa nautinnollinen fillarointi eikä vain välttämättömät muutokset eteenpäin pääsemisen varmistamiseksi.
Teija & DiBlasi (kuva by Veronica)