Kaato!

Saa sitä näköjään kolmipyöräisenkin nurin. Siihen ei tarvita kuin 

1. kohtuullisen jyrkkä ja pitkä hiekkaylämäki
2. aloitteleva pyöräilijä, joka ei edes muista, että pyörässä on vaihteet ja että ylämäet kannattaa ajaa pikemminkin ykkösellä kuin vitosella (ja kun polkeminen lakkaa, loppuu myös moottorin avustus)
3. ohjaustangon kääntö linkkuun ja samanaikainen kuikuilu takaviistoon olan yli, että onko siellä takana joku vaarassa jäädä alle.

Henkinen kolaus oli onneksi suurempi kuin fyysinen. Ei siis sattunut ja kypäräkin oli päässä. Ja tulipa testattua, että kaatumistilanteessa jalat irtosivat nätisti polkimilta. Ainakin tuolla lailla takaviistoon kaatuessa. Yritän olla kokeilematta muita suuntia. ;-)

Muuten kyseinen viime maanantain pyöräretki oli oikein onnistunut. Korjaus edelliseen postaukseeni: lenkkimme lähileikkipuistoihin ei ollut 7 km vaan 4 km, mutta maanantain saldo oli melkein 8 km. Polkaisimme koko perheen voimin hieman mutkan kautta Tuusulanjärven rantaan leikkipuistoon ja suorinta reittiä sitten takaisin. Vähän sain jo reidetkin kipeäksi, kun käytin melkein koko ajan pienintä avustusta, eli kyllä se pyöräily moottorista huolimatta ihan kuntoilustakin käy.

Suurimmalla vaihteella ja pienimmällä avustuksella pääsin sellaiseen 7 km tuntivauhtiin, toiseksi pienimmällä tasolla reiluun 11 km/h. Tasoja on kaikkiaan 6, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla niitä suurempia. Ja akkukin tuntuu kyllä tyhjenevän melkoista vauhtia niillä isommilla tasoilla. Pitäisi varmaan lähteä autoilevan kaverin ja peräkärryn kanssa testaamaan, kuinka pitkään akku oikeasti kestää. Tai sitten hankkia toinen akku varalle takaboksiin. 

Pyöräni tuntuu muuten huvittavan ohipyöräilijöitä kovasti!

Kaulailua Rantapuistossa

 

Pyörä lasissa?

Kuinka ollakaan appivanhemmat olivat osanneet valita mökkikauden aloitukseen fillariteemaan sopivat viinit: Cono Sur Bicicleta Riesling ja Pinot Noir. Hyvää oli ja mukavaa!

Hauskaa vappua!

Oikein mukavaa vappua kaikille lukijoille! Me juhlistimme aattoa eilen koko perheen fillariretkellä. Totesimme, että nopeasti saavutettavien leikkipuistojen määrä kasvoi olennaisesti fillarin myötä. Teimme kaikkiaan noin 7 km lenkin.

Pyöräilykauden avaus

Lumilautasesonki kun saatiin viime viikolla Levillä pakettiin, onkin jo korkea aika aloittaa kesäharrastuskausi. Video ensiajelulta Chebicistä kotiin puhukoon puolestaan! Yhtään ei haitannut, vaikka eksyin matkalla. 

KIITOS Vesa! Jee!  ;-)

Haluaisitko sinäkin oman Pandan?

Tästä nyt lähdetään tosissaan liikkeelle eli pyöräni tulee olemaan italialaisen Panda Biken valmistama kolmipyöräinen sähköpyörä Tricicletto. Kompromisseja joudun tässä vaiheessa tekemään ainakin kokoontaittuvuuden suhteen, mutta tämä valittiin lähtökohdaksi siksi, että

• runkoon ei tarvitse koskea vaan pystyin joten kuten polkemaan standardiasetuksillakin, loppu tehdään satulan taaksepäin siirrolla 
• se on valmiiksi sähköavusteinen
• siinä on tehokas akku
• se on minusta hyvännäköinen
• sen hinta ei ole mahdoton

Tämän kanssa pääsen aloittamaan pyöräilyn suht' helposti ja edullisesti. Jos lajista oikeasti innostun ja puutteet alkavat ärsyttää, niin voihan sitä sitten aloittaa revisio 2:n kehittelyn.

Panda Bike Tricicletto

Teknisiä tietoja (poimittu valmistajan italiankielisiltä sivuilta eli en ota vastuuta käännöksistä tai tietojen oikeellisuudesta):
- mitat: pituus 1,95 m x leveys 0,81 cm x korkeus 1,15 m
- vaihteisto: 7-vaihteinen Shimano Nexus
- sähkömoottori: 250 W, avustuksen määrässä 6 tasoa
- akku: 36V lithium, kesto 40/60 km
- jarrut: Promax
- kuormankantokyky: 130 kg (kuski mukaanlukien)
- massa: valmistaja ei ilmoita eli todennäköisesti julmetusti
- väri: mattamusta

Polkimien kanssa lähdemme liikkeelle suurin piirtein edellisen postauksen konstruktiolla. Levyjarrut (hydrauliset?) olisi tarkoitus vaihtaa eteen. Takana olevan pyykkikorin tilalle vaihdettaneen moottoripyörälaukun tapainen lukollinen boksi. Ja tanko menee tietenkin kokonaan uusiksi.

Seuraava steppi onkin sitten sen tangon kanssa jumppaaminen...

Yksinkertainen on kaunista

Taas on parinkymmenen minuutin fillarilenkki tehtynä, nyt jo vastuksella 2. Työhuoneen raitatapetti alkaa olla aika tuttua. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat polkea kuntopyörää tuntitolkulla?!?

Poljinkonstruktio on edelleen siis testauksessa. Sain Vesalta muutamia lenksuja kokeiluun, millä kiinnittää jalat polkimiin, mutta ne olivat liian pieniä. Siispä mieheni viritteli alkuperäiset varvaskoukkujen lenksut takaisin polkimiin. Ja voilà, ne kun pidensi äärimmilleen ja käänsi sopivaan asentoon niin, että lukko piti ne pystyssä, sain jalat niihin itse ja polkeminenkin sujui ongelmitta kantapäät polkimilla.

Onnistuin tosin muksahtamaankin ensimmäisen kerran. En fillarin kanssa, mutta ollessani jo maassa toinen jalka vielä fillarin toisella puolella, horjahdin. Onneksi oli aivan vieressä vierassänky, mille kellahtaa. Ei siis auta päästää keskittymistä herpaantumaan ennen kuin on  molemmat jalat maassa... 

Poljin edestäpäin

Poljin takaapäin

Eka "lenkki" ajettu

No niin, nyt on päästy asiaan! Ensimmäinen 20 min "lenkki" on tehty omassa työhuoneessa. Vastus oli ykkösellä - ajattelin aloittaa varovaisesti ja katsoa mitkä lihakset ja nivelet tulevat kipeiksi. Toivottavasti eivät mitkään. 

Positiivista oli se, että jalkojen saaminen koukkuihin ja niistä pois sujui jo paljon jouhevammin. Sen sijaan jalkaterien asento polkimilla ei ole ideaali. Jotta kantapäät eivät osuisi kampiin, päkiöitä on pidettävä aivan polkimien ulkolaidassa. Polvi on vähän vinksallaan ja se ei varmaankaan tee hyvää sen paremmin minun kuin proteesien nivelille.

Mietin, että saisikohan jalat asemoitua niin, että polkimella olisi päkiän sijaan kantapää? Eipähän ainakaan osuisi kantapäät kampiin ja ehkä voiman välityskin minun tapauksessani olisi parempaa, kun säärillä, nilkoilla ja jalkaterillä en kuitenkaan tee mitään. Kiinassa käyneet työkaverini totesivat, että kaikki kiinalaiset ajavat kantapäät polkimilla. Voiko 1,3 miljardia kiinalaista olla väärässä?!  ;-)

Iloinen polkija