maanantai 23. helmikuuta 2015

Yksinkertainen on kaunista

Taas on parinkymmenen minuutin fillarilenkki tehtynä, nyt jo vastuksella 2. Työhuoneen raitatapetti alkaa olla aika tuttua. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat polkea kuntopyörää tuntitolkulla?!?

Poljinkonstruktio on edelleen siis testauksessa. Sain Vesalta muutamia lenksuja kokeiluun, millä kiinnittää jalat polkimiin, mutta ne olivat liian pieniä. Siispä mieheni viritteli alkuperäiset varvaskoukkujen lenksut takaisin polkimiin. Ja voilà, ne kun pidensi äärimmilleen ja käänsi sopivaan asentoon niin, että lukko piti ne pystyssä, sain jalat niihin itse ja polkeminenkin sujui ongelmitta kantapäät polkimilla.

Onnistuin tosin muksahtamaankin ensimmäisen kerran. En fillarin kanssa, mutta ollessani jo maassa toinen jalka vielä fillarin toisella puolella, horjahdin. Onneksi oli aivan vieressä vierassänky, mille kellahtaa. Ei siis auta päästää keskittymistä herpaantumaan ennen kuin on  molemmat jalat maassa... 

Poljin edestäpäin

Poljin takaapäin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ideat ja parannusehdotukset ovat tervetulleita!